Historia

Karjalan historiaa

Ruotsin ja Venäjän välistä uskonnollista ja hallinnollista taistelua käytiin seitsemänsataa vuotta aina ristiretkiajasta vuonna 1809 solmittuun Haminan rauhaan, jolloin Suomen alue liitettiin autonomisena osana Venäjän keisarikuntaan. Katolinen, myöhemmin luterilainen Ruotsi ja ortodoksinen Venäjä sekä sen edeltäjä Novgorod kamppailivat samalla myös Karjalan herruudesta. Alue oli ollut suhteellisen itsenäinen, kunnes 1200-luvulla Novgorod alisti sen valtansa alle. Ruotsi levittäytyi lännestä.

Kiista päättyi muodollisesti Pähkinäsaaren rauhaan 1323, jolloin Karjala jaettiin kahtia, Ruotsin Viipurin-Karjalaan ja Novgorodin Käkisalmen-Karjalaan. Solmitussa rauhassa Ruotsi sai Savon, Jääsken ja Äyräpään kihlakunnat, jotka todennäköisesti olivat siirtyneet Ruotsin valtapiiriin jo Karjalaan vuonna 1293 suuntautuneen kolmannen ristiretken jälkeen.

Ruotsi ryhtyi luomaan itsestään suurvaltaa 1500-luvun lopussa. Se valloitti Käkisalmen läänin vuonna 1570 puhjenneen 25-vuotisen sodan aikana. Moskovan suuriruhtinas Iivana Julma aloitti sodan, kun Kustaa Vaasan poika Juhana kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi. Miesten välejä hiersivät naisasiat, sillä Juhana oli avioitunut Puolan kuninkaan tyttären, kiihkokatolisen Katariina Jagellonican kanssa, jota myös Iivana havitteli itselleen. Ruotsi valloitti Käkisalmen läänin vuonna 1580 pitäen sitä hallussaan aina Täyssinän rauhaan, vuoteen 1595 saakka. Rauhansopimuksessa alue jäi Venäjälle. Ruotsin ekspansiopolitiikka, rajan siirtäminen mahdollisimman kauaksi itään kuitenkin jatkui; Käkisalmen lääni liitettiin Stolbovan rauhassa 1617 Ruotsin valtakuntaan.

Ruotsalainen hallintokoneisto verotusjärjestelmineen istutettiin Käkisalmen lääniin jo miehitysaikana, ennen rauhansopimusta. Samalla levitettiin läntisen kirkon sanomaa, perustettiin luterilaisia seurakuntia, joita alueella ei aikaisemmin ollut ollut.

Vuonna 1700 syttyi suuri Pohjan sota, venäläiset miehittivät Suomen asteittain vuodesta 1710 alkaen. Alkoi isonvihan aika, jota kesti sodan loppuun saakka eli vuoteen 1721, jolloin solmittiin Uudenkaupungin rauha. Tuossa rauhassa Käkisalmen ja Viipurin Karjalat liitettiin lähes kokonaisuudessaan Venäjään. Aluetta kutsuttiin Vanhaksi Suomeksi. Vanha Suomi laajeni Ruotsin ja Venäjän seuraavan sotilaallisen kohtaamisen, pikkuvihan (1741-1743) päättäneessä Turun rauhassa, jossa siihen yhdistettiin Kymijoen länsihaaraa myötäilevä alue. Tämä maakaistale sulki sisäänsä mm. Savonlinnan, Haminan ja Lappeenrannan.

Ruotsi menetti loputkin Suomesta vuosina 1808-1809 käydyn Suomen sodan päätteeksi. Vuoden 1812 alussa Vanha Suomi liitettiin muun autonomisen Suomen yhteyteen. Autonomia päättyi Suomen itsenäistymiseen 6.12.1917. Viimeisiä autonomiavuosia värittivät venäläistämistoimet, sortokaudet. Tällöin yritettiin mm. venäläistää Raja-Karjalan koululaitosta. Sortokausien tuloksena syntyi ja vahvistui ajatus itsenäisestä Suomesta.

Karjalan alue joutui jälleen sotanäyttämöksi talvisodan puhjettua 30.11.1939. Moskovan rauha vuonna 1940 päätti 105 päivää kestäneen sodan, jonka seurauksena Karjala, Suomenlahden saaret ja kaistale Salla-Kuusamon alueesta liitettiin Neuvostoliittoon. Lisäksi Hankoniemi jouduttiin vuokraamaan itäiselle suurvallalle. Jatkosota puhkesi kesällä 1941. Suomi valloitti takaisin menettämänsä alueet ja eteni vanhan rajan yli Itä-Karjalaan. Neuvostoliiton vuonna 1944 käynnistämässä, Karjalan kannakselle suuntaamassa suurhyökkäyksessä Suomi joutui perääntymään. Välirauha solmittiin vuonna 1944 ja toisen maailmansodan virallisesti päättäneessä Pariisin rauhassa vuonna 1947 Suomi luovutti Neuvostoliitolle samat alueet kuin Moskovan rauhassa ja lisäksi Petsamon. Hankoniemi vaihdettiin Porkkalaan ja vuokra-ajaksi määrättiin 50 vuotta. Porkkala palautui Suomelle vuonna 1955. Luovutetun Karjalan väestö evakuoitiin ja asutettiin eri puolille maata. Karjalan seurakunnat lakkautettiin vuonna 1949 ja seuraavan vuoden alussa siirtoväki kirjattiin uuden asuinpaikkansa kirkonkirjoihin.

Viipurin linnalääni

Ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan Viipurin linnaa kolmannen ristiretken aikana turvatakseen valloituksensa itärajan. Ruotsalainen hallintojärjestelmä levittyi alueelle: sen peruspilariksi muodostettiin Viipurin linnalääni, jonka valvonnassa kannettiin veroja, käytiin oikeutta ja tehtiin katolisen kirkon lähetystyötä. Viipurin linnalääni ulottui Kymijoelta Rajajoelle ja Suomenlahdelta Mikkelin pohjoispuolen eräalueille. Vuonna 1539 alue supistui, kun Savonlinnan linnalääni perustettiin.

Paikallishallinnon runko rakentui siis keskiaikaisista linnalääneistä, jotka 1540-luvulla jaettiin voutikuntiin. Niiden keskuspaikkoja olivat kuninkaankartanot. 1500-luvulla linnaläänejä oli kymmenen - tosin kymmenes eli Käkisalmen linnalääni ainoastaan vuosina 1581-1595. Voutikuntien lukumäärä sen sijaan vaihteli hallinnollisten järjestelyjen myötä.

Ruotsin Karjalan asutuksesta on saatavilla tietoja 1540-luvulta lähtien, jolloin ryhdyttiin Kustaa Vaasan toimeenpaneman, kirjalliseen tilinpitojärjestelmään pohjautuvan verouudistuksen myötä laatimaan maakirjoja. Yhtenäisempi verotusluetteloihin nojautuva asutustiedosto voidaan laatia 1560-luvulta lähtien. Vuoden 1634 hallitusmuodossa perustettiin lääninhallinto, jolloin lääni korvasi aikaisemman voutikunnan verotuksellisena perusyksikkönä. Voutihallinnon aikaisia tilikirjoja kutsutaan voudintileiksi, kun taas lääninhallinnon aikaisia tilejä nimitetään läänintileiksi.

Vuonna 1634 ryhdyttiin laatimaan henkikirjoja, joihin merkittiin kaikki henkirahaa maksaneet ihmiset. Vuonna 1656 vapautettiin henkirahasta alle 15-vuotiaat ja yli 63-vuotiaat maata viljelemättömät henkilöt. Ikärajat säilyivät voimassa yli kaksi sataa vuotta, sillä vuonna 1865 alaikärajaa nostettiin vuodella.

Käkisalmen linnalääni

Ensimmäisen kerran tarkkoja tietoja Novgorodin Karjalan asutuksesta voi saada Vatjan viidenneksen verokirjasta vuodelta 1500. Sittemmin asutusta ja samalla Käkisalmen läänissä asuneita sukuja on mahdollista tutkia ruotsalaisten laatimista verotusluetteloista, jotka ovat keskeisin lähdeaineisto ennen kirkollista väestökirjanpitoa. Käkisalmen eteläinen ja pohjoinen lääni erosivat verotuksellisesti toisistaan, sillä Raudun, Sakkolan ja Räisälän muodostamassa eteläisessä läänissä noudatettiin Viipurin Karjalan kiinteää, maaomaisuuteen pohjautuvaa verotuskäytäntöä, kun taas pohjoisessa läänissä eli Taka-Karjalassa verot koottiin arvioverotuksen mukaan. Verotustiedot merkittiin maakirjoihin, savuluetteloihin ja arvioveroluetteloihin.

Ennen Täyssinän rauhaa on säilynyt kolme ruotsalaisten kokoamaa vero- ja manttaaliluetteloa vuosilta 1582, 1589 ja 1592. Näistä luetteloista voi havaita, kuinka Käkisalmen läänin kantaväestö, Venäjää kohtaan uskollisuutta tunteneet ortodoksit pakenivat läntisen vihollisen tieltä Venäjälle. Täyssinän rauhan jälkeen he palasivat takaisin.

Ortodoksien paluu jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä muutto kohti Venäjää voimistui Käkisalmen läänin siirryttyä Ruotsin valtaan vuonna 1617 uuden vallanpitäjän harjoittaman kirkko- ja veropolitiikan takia. Ennen 1650-lukua muutti kyseiseltä alueelta Venäjälle noin 11 000 henkilöä, joista 5 000 oli kotoisin Käkisalmen pohjoisesta läänistä eli Laatokan Karjalasta ja nykyisestä Pohjois-Karjalasta. Samaan aikaan käynnistyi luterilainen asutusvirtaus erityisesti Viipurin ja Kymenkartanon lääneistä.

Luterilaisten ja ortodoksien epäluulot puhkesivat avoimeksi vihanpidoksi ruptuurisodassa vuosina 1656-1658. Ortodoksit asettuivat rajan ylittäneiden venäläisten puolelle. Venäläisille epäonnisen sodan jälkeen ortodoksien poismuutto oli vilkkaimmillaan, sillä he pelkäsivät luterilaisten kostoa. Ruptuurin aikana pakeni yli 4 000 perhettä Venäjälle. Tilalle tuli nytkin, kuten 1600-luvun alkupuolellakin, luterilaista väestöä.

Ruotsin vallan ajan ensimmäinen, koko Käkisalmen läänin kattava maakirja on vuodelta 1618. Tämän jälkeen alkoi Jaakko De la Gardien läänityskausi, minä aikana ei laadittu verotusluetteloita. Seuraava maakirja on vasta vuodelta 1631 ja sitä seuraava arviomaakirja vuodelta 1637. Läänittämättömistä taloista on maakirjoja käytettävissä vuosilta 1638-1654 ja 1678-1699. Vuonna 1651 Ruotsin kuningatar Kristiina jakoi mahtaville aatelisylimyksille läänitykseksi suurimman osan Käkisalmen lääniä. Läänityksen peruttiin takaisin kruunulle eli valtiolle isossa reduktiossa vuonna 1681. Läänitysaikana ei nähtävästi ollut sen kummempaa tarvetta laatia yhtä tarkkoja verotusluetteloita kuin läänitystä edeltävänä ja sen jälkeisenä kautena. Läänitysalueilta kerätyt verot nimittäin rikastuttivat hallinto- ja tuomiovaltaa käyttänyttä läänitysherraa eikä valtiota.

Läänitysaikaa seurasi arrendaattorilaitos vuonna 1683. Nyt kruunu vuokrasi hallintoalueiden veronkannon yksityisille, jotka joutuivat perimään alueensa asukkailta saatavat ehkä tarkemminkin kuin entiset läänitysherrat, sillä kruunu peri omat tulonsa tarkoin. Veronvuokraajat eli arrendaattorit olivat enimmäkseen entisiä läänitysten palvelusmiehiä ja kohtelivat talonpoikia kuin maaorjia. Rahvaan asema ei arrendaattorijärjestelmässä ainakaan vahvistunut.

Käkisalmen pohjoisen läänin asukkailta ei kerätty henkirahaa, vaikka sitä yritettiin sinne 1600-luvun loppupuolella ulottaakin. Ainoastaan Sortavalan kaupungin asukkaat maksoivat henkirahaa.

Vanhan Suomen aika

Vanhaan Suomeen istutettiin venäläinen hallintojärjestelmä. Hallitsija jakoi maita suosikeilleen ja ylimystölle; lahjoitusmaajärjestelmä ulotti lonkeronsa eri puolille Karjalaa. Lahjoitusmaat vaihtoivat omistajaa tiiviiseen tahtiin. Venäläiset yrittivät pakottaa maaorjuuden Vanhaan Suomeen, mutta Aleksanteri I ehti palauttaa Vanhan Suomen muun Suomen yhteyteen vuoden 1812 alussa. Lahjoitusmaajärjestelmän viimeinen näytös esitettiin vuonna 1867, kun valtiopäiväsäädyt varasivat määrärahan, jolla lahjoitusmaat lunastettiin niiden omistajilta. Talonpojat saivat ostaa tilansa valtiolta pitkällä maksuajalla; viimeinenkin tila oli maksettu vuonna 1891.

Uudenkaupungin rauhan jälkeen aina vuoden 1783 käskynhaltijauudistukseen saakka Vanhan Suomen alueella noudatettiin sekä venäläistä että ruotsalaista verotusjärjestelmää. Ruotsin vallan kaudelta periytyivät myös alueen koulujärjestelmä ja kirkollinen elämä. Verotusluetteloita on tutkijoiden käytettävissä vuosilta 1722, 1723, 1724 ja 1754. Ainoastaan vuoden 1754 väestöluettelo käsittää koko Vanhan Suomen alueen. Luterilaisen papiston laatimasta luettelosta puuttuu ortodoksinen väestö. Salmin pitäjästä on käytettävissä henkiluettelo vuodelta 1733, Pyhäjärven pitäjästä vuodelta 1728 ja Kymenkartanon provinssista veronkantokirja vuodelta 1756.

Vuonna 1783 Venäjän keisarinna Katariina Suuri uudisti Vanhan Suomen hallintoa ja verotusta. Asukkailta kannettiin uutta henkilöveroa, podusnie-maksua, jota jokaisen miespuolisen henkilön tuli maksaa. Mikkelin maakunta-arkistossa säilytettäviä venäjäksi laadittuja verotusluetteloita on tallessa vuosilta 1794-1811. Käkisalmen pohjoisessa läänissä säilyi arviorupla verotusperusteena Katariina Suuren verouudistuksen jälkeenkin.

Autonomian ja itsenäisyyden aika

Vuonna 1818 ryhdyttiin Vanhan Suomen alueella laatimaan jälleen henkikirjoja, joiden mukaan podusnie-maksu kannettiin. Kyseinen maksu lakkautettiin vuonna 1865, kun myös silloin voimassa olleet henkiraha, teiniraha, laamanni- ja tuomarivero poistettiin ja korvattiin koko maassa 16-63 -vuotiailta miehiltä ja naisilta kannettavalla henkirahalla.

Entisen Käkisalmen pohjoisen läänin arvioverotusta uudistettiin niin ikään Vanhan Suomen yhdistämisen jälkeen. Vuonna 1813 toteutettiin arvioverokirjoitus ja vuonna 1818 säädettiin, että arvioverokirjoitus oli toteutettava vuosittain ja verotuksen tuotto merkittiin henkikirjaan. Henkiraha ja maavero lakkautettiin vuonna 1924, kun ensimmäinen nykyaikainen tulo- ja omaisuusverolaki astui voimaan vuonna 1925. Henkikirjojen laatiminen jatkui aina vuoteen 1989 saakka, mutta vuodesta 1924 lähtien ne olivat pelkästään väestörekisteriasiakirjoja.

Suomen historian vuosilukuja

Tästä pääset selaamaan Suomen historian merkittäviä vuosilukuja. Tarkemmat ajanjaksot ovat sivun oikeassa laidassa.

Juliaaninen kalenteri oli gregoriaanista kalenteria jäljessä:
1600-luvulla 10 pv
1700-luvulla 11 pv
1800-luvulla 12 pv
1900-luvulla 13 pv

Juliaaninen kalenteri

Rooman keisari Julius Caesar hallitsi valtakuntaansa itsevaltiaana jättäen jälkeensä niin monumentaalisia rakennuksia kuin uuden kalenterinkin: vuonna 46 eKr. hän siirsi vuoden alkamaan tammikuun 1. päivästä, aikaisemmin roomalaisessa ajanlaskussa uusi vuosi ajoittui maaliskuun alkuun. Syyskuun, lokakuun, marraskuun ja joulukuun latinankieliset vastineet merkitsevät lukusanoja seitsemästä kymmeneen. Nämä nimitykset perustuvat siis vanhaan roomalaiseen kalenteriin ennen Caesarin uudistusta. Joskus tutkija saattaa törmätä asiakirjoja lukiessaan esimerkiksi kuukausimerkintään 7:ber tai 7bris, joka tarkoittaa syyskuuta. Uuden vuoden ajoituksen ohella Caesar määräsi ajanlaskun perustaksi auringonkulun siten, että vuodessa oli 365 päivää, paitsi joka neljäs vuosi yksi vuorokausi enemmän.

Gregoriaaninen kalenteri

Trenton kirkolliskokouksessa (1545-1563) keskusteltiin juliaanisen kalenterin uudistamisesta, sillä todellinen auringonkulun mukainen vuosi jäi runsaat yksitoista minuuttia juliaanista vuotta lyhyemmäksi eli 128 vuodessa eroa kertyi yksi vuorokausi. Niinpä paavi Gregorius XIII:n päätöksellä katoliset maat siirtyivät uuteen, hänen mukaansa gregoriaaniseksi nimettyyn kalenteriin, jossa karkausvuodet sijoittuvat neljällä jaollisiin vuosiin. Protestanttiset maat siirtyivät tähän ajanlaskuun 1700-luvulla, esimerkiksi Ruotsin valtakunta vuonna 1753. Tuolloin Suomenkin seurakunnissa siirryttiin 17. helmikuuta jälkeen suoraan maaliskuun ensimmäiseen päivään. Sen sijaan Vanhassa Suomessa juliaaninen kalenteri oli käytössä vuoteen 1812 ja se eli autonomian aikana rinnakkaisjärjestelmänä, sillä Venäjä ryhtyi noudattamaan gregoriaanista ajanlaskua vasta vuonna 1921. Etenkin 1900-luvun ortodoksikirkonkirjoista löytyy useita esimerkkejä uuden kalenterin vaikutuksesta seurakuntalaisten syntymäaikamerkintöihin.

 

Suomen historian vuosilukuja

Uskonpuhdistuksen aika 1532-1617

KUSTAA VAASA (1526-60)

1527-28

ruttoisia katovuosia

1534-36

kreivisota

1537

voudintilit alkavat

1542

ruttoinen katovuosi

1543

Mikael Agricolan ABC-kirja

1548

Mikael Agrigolan suomentama Uusi Testamentti

1550

purjehdus- ja kauppasääntö

1550

Helsinki perustettiin

1550

ruttoinen katovuosi,Sisä-Suomen erämaiden 
asutus, rakennettiin kuninkaan kartanoita

1554

Viipurin hiippakunta perustettiin

1555

rajarettelöitä, lyhyt Venäjän-sota

1556

perustettiin Suomen herttuakunta

1557

rauha Novgorodissa, entiset rajat

ERIK XIV (1560-68)

1560

Taistelu Itämeren herruudesta alkoi

1563

veljessota

1563-70

Pohjoismainen 7-vuotinen sota Tanskaa vastaan

JUHANA III (1568-92)

1569

aateluus perinnölliseksi

1570-95

sota Venäjää vastaan pitkäviha, Venäjän hallitsija
Iivana Julma aloitti 25-vuotisen sodan, 
sota päättyi Täyssinän rauhaan 1595

1571

hopeavero, älvsborgin lunnaat

1571

Suomen väkiluku n. 300 000

1574

katovuosi, karjarutto

1580

ankara kato- ja tautivuosi

1588

rutto Suomessa

SIGISMUND (1592-99)

1595

Täyssinän rauha, Ruotsille Viro ja Narva

1596-97

nuijasota, Pohjanmaan, Hämeen ja
Pohjois-Savon talonpoikien kapina

KAARLE IX (1599-1611)

1600-11

sota Puolaa vastaan

1601-02

ankarat kato- ja tautivuodet, olkivuodet, 
leipää jatkettiin oljilla, syntyi paljon autiotiloja 
mm. Varsinais-Suomeen n. 600 kpl

1609-17

sota Venäjää vastaan Itämeren maissa ja Kannaksella

1610

Jaakko De la Gardie sotajoukkoineen Moskovaan

KUSTAA II ADOLF (1611-32)

1611-13

sota Tanskaa vastaan Etelä-Ruotsissa

1613

hopeavero älvsborgin linnoituksen lunastamiseksi

1614

Suomen kaupungit tapuli- ja maakaupunkeihin

1615-17

Venäjän sota

1617

Stolbovan rauha, Inkerinmaa ja Käkisalmen lääni Ruotsille

Ruotsin mahtavuuden aika 1617-1721

1623

perustettiin Turun hovioikeus

1621-29

sota Puolaa vastaan, Liivinmaa Ruotsille

1629-48

suomalaiset osallistuivat 30-vuotiseen sotaan Saksassa

1630

rutto

1631-35

katovuosia

1635

Perttulin hallavuosi

KRISTIINA (1632-54)

1634

läänintiliasiakirjat alkavat

1637

Pietari Brahe Suomen kenraalikuvernööriksi

1638

postilaitos perustettiin, liikenneyhteyksiä parannettiin

1639-

uusia kaupunkeja perustettiin

1640

Turun akatemia perustettiin

1642

suomenkielinen Raamattu

1648

Westfalenin rauha päätti 30-vuotisen sodan

1649-50

katovuosia

KAARLE X KUSTAA (1654-60)

1655

taistelu Puolaa vastaan

1656

Laurin hallavuosi

1656-

Venäjän tsaari rikkoi rauhan, ruptuurisota

1657-58

taistelu Tanskaa vastaan

1657

rutto raivosi

1658

sota Venäjää vastaan päättyi Vallisaaren välirauhaan

KAARLE XI (1660-97)

1661

lopullinen rauha Kardisissa, rajat ennallaan

1664

katovuosi

1668-70

Laurin hallavuodet

1674-79

selvitettiin välejä Brandenburgin kanssa

1675-79

selvitettiin välejä Tanskan kanssa

1680-

isoreduktio, ruotujakolaitos, viljelyä edistettiin, 
autiotiloja asutettiin

1680

kato

1686

kirkkolaki

1690

kato

1693

kato

1695

Suomen väkiluku n. 400 000

1695-97

suuret kuolovuodet, lähes 1/3 Suomen väestöstä kuoli,
autioituminen, kerjäläisiä

KAARLE XII (1697-1718)

1700-21

suuri Pohjan sota, Suomi mukana 1710-16

1704-06

katovuodet useassa osassa maata

1708

täydellinen kato koko maassa

1710

rutto levisi laivojen mukana Tallinnasta, 
mm. Helsingissä kuoli yli 1000 henkeä

1713-21

isoviha - venäläisten miehityskausi, 
virkamiehiä, säätyläisiä ja osa papistoa pakeni Ruotsiin, 
paljon kirkonarkistoja tuhoutui

ULRIKA ELEONORA (1718-20)

1720

uusi hallitusmuoto

Ruotsin vallan loppukausi 1721-1809

FREDRIK I (1721-51)

1721

Uudenkaupungin rauha, Venäjälle Itämeren maakunnat
ja kaakkoisosa Suomea mm. Viipuri

1726

konventikkeliplakaatti kielsi kirkon ulkopuoliset
hartauskokoukset

1726

katovuosi

1740

katovuosi

1741-43

sota Venäjää vastaan, hattujen sota, pikkuviha

1743

Turun rauha, Kaakkois-Suomi Venäjälle, 
mm. Hamina ja Vehkalahti

1750

Suomen väkiluku 422 000

1751-

alkoi liikamaiden asuttaminen, torppia syntyi

ADOLF FREDRIK (1751-71)

1753

uusi ajanlasku eli siirryttiin gregoriaaniseen kalenteriin

1756

katovuosi

1757

isojakoasetus

1757-62

suomalaiset Pommerin sodassa, toivat perunan Suomeen

1763

katovuosi

1769

katovuosi

KUSTAA III (1771-92)

1771

Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar utgifne af
et Sällskap i Åbo alkoi ilmestyä

1775

perustettiin Suomen toinen hovioikeus Vaasaan

1775

Suomen oma isojakoasetus

1776

katovuosi

1783-85

katovuosia

1770-78

tappava isorokko raivosi

1779-85

uusia kaupunkeja perustettiin

1788-90

sota Venäjää vastaan, Ruotsinsalmen taistelu
Liikkalan nootti, Anjalan liitto

1790

rauha Värälässä

KUSTAA IV ADOLF (1792-1809)

1797

Suomen Talousseura perustettiin

1797-

rokotukset isorokkoa vastaan alkavat

1800

Suomen asukasluku 833 000

1808

Helsinki paloi

1808-09

Suomen sota

1809

Haminan rauha, Suomesta Venäjän 
suuriruhtinaskunta

Venäjän vallan aika 1809-1917

ALEKSANTERI I (1796-1825)

1809

hallituskonselji perustettiin

1812

Helsingistä pääkaupunki

1816

hallituskonselji muuttui senaatiksi

1817-

keskusvirastoja perustettiin

1819

Suomen senaatti muutettiin Turusta Helsinkiin

NIKOLAI I (1825-55)

1822

suurin osa Oulua paloi

1827

Turun palo

1829

Turun akatemia siirrettiin Helsinkiin

1831

suuri tulipalo Hämeenlinnassa

1833

Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen

1833

ankara katovuosi

1835

Kalevalan ensimmäinen laitos ilmestyi

1838

suuri tulipalo Pietarsaaressa

1840

suuri tulipalo Haminassa, hopearupla ainoaksi rahaksi

1844-46

Snellmanin sanomalehti Saima ilmestyi

1847-1866

Suometar ilmestyi

1848

Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran 
ylioppilaiden Kukan päivän juhlassa

1849

Kalevalan toinen, laajennettu painos

1849

sensuuriasetus kielsi julkaisemasta suomeksi muuta
kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta

1850

Suomen asukasluku 1 624 000

1851-54

punatautiepidemia

1852

osakunnat kiellettiin

1853-56

itämainen eli Krimin (Oolannin) sota

ALEKSANTERI II (1855-81)

1856

Saimaan kanava valmistui, Suomen ensimmäiset postimerkit,
koulujärjestys mahdollisti suomen käytön opetuskielenä

1857

höyrysahojen perustaminen sallittiin

1858

ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu Jyväskylään

1858-62

rautatie Helsinki-Hämeenlinna rakennettiin

1859

maakauppakielto kumottiin

1860

oma raha

1862

kato

1862

ensimmäinen liikepankki Suomen Yhdyspankki perustettiin

1863

kieliasetus, suomesta tasaveroinen virkakieli

1863

ensimmäinen opettajaseminaari Jyväskylään

1864

naisista täysivaltaisia

1865

asetus maaseudun kunnallisesta itsehallinnosta

1865

markka sidottiin hopeaan ja irrotettiin ruplasta

1865-66

ankarat ja pitkälliset talvet

1866

kansakouluasetus

1866

viinan kotitarvepoltto kiellettiin

1867

valtiopäivät päättivät lunastaa lahjoitusmaat

1867-68

suuret nälkävuodet

1869

valtiopäiväjärjestys ja kirkkolaki

1870

Lahden-Pietarin rata avattiin

1873

asetus kunnallisesta itsehallinnosta kaupungeissa

1877

Suomen markka kultakantaan

1877-78

sota Turkkia vastaan

1878

asevelvollisuuslaki

1879

Suomen asukasluku n. 2 miljoonaa

ALEKSANTERI III (1881-94)

1886

säädyille esitysoikeus

1887

Postisäästöpankki perustettiin, 
siirryttiin metrijärjestelmään

1889

Kansallis-Osake-Pankki perustettiin

1890

postimanifesti: 
Suomen postilaitos Venäjän viranomaisten johtoon

1894

Nuorsuomalainen puolue aloitti toimintansa

NIKOLAI II (1894-1917)

1898

piirijakoasetus: maalaiskuntien perustettava kansakouluja

1898

Nikolai Bobrikovista Suomen kenraalikuvernööri

1899

helmikuun manifesti, Suomessa kerättiin suuri adressi,
Suomen Työväenpuolue aloitti toimintansa

1900

Suomen asukasluku 2 656 000

1900

kielimanifesti: venäjästä eräiden virastojen virkakieli,
postimerkit venäläistyivät

1901

asevelvollisuuslaki

1902

kutsuntalakko

1903

Bobrikovista diktaattori

1903

Työväenpuolueesta Sosiaalidemokraattinen puolue

1904

Suomen aktiivinen vastustuspuolue aloitti toimintansa

1904

Eugen Schauman ampui Bobrikovin

1905

suomalaiset vapautettiin sotilaspalvelusta 
sotilasmiljoonia vastaan

1905

suurlakko

1906

eduskuntauudistus

1906

Maalaisliitto aloitti toimintansa

1910

yleisvaltakunnallinen lainsäädäntö ulotettiin Suomeen

1912

yhdenvertaisuuslaki: venäläisillä Suomessa samat
oikeudet kuin suomalaisilla

1914

I maailmansota syttyi

1915

ensimmäiset jääkärit Saksaan

1917

Suomi itsenäiseksi

Suomen historian vuosilukuja

1532-1617
Uskonpuhdistuksen aika

1617-1721
Ruotsin mahtavuuden aika

1721-1809
Ruotsin vallan loppukausi

1809-1917
Venäjän vallan aika